VALAMON  LUOSTARIN  AARTEET  (2011)

Valamon ortodoksisen luostarin toiminta Laatokan Valamon saarella alkoi 1300-luvulla.  Sodan vuoksi luostari evakuoitiin v. 1940 Heinävedelle.  Armeija auttoi arvokkaimman esineistön kuljetuksessa; osa vietiin Heinävedelle ja osa on talletettu Kuopioon Suomen ortodoksiseen kirkkomuseoon, jonka tutkijoiden sekä Moskovan Andrei Rublevin museon tutkijoiden kanssa yhteistyössä tämä teos on valmistunut. 

Melkein pitäisi olla puuvillasormikkaat käsissä, kun tätä arvokasta ja upeaa teosta alkaa tutkia.  Kuvitus on runsasta sisältäen ikonien lisäksi mm. arkkitehtipiirustuksia, maisemamaalauksia, muotokuvia, grafiikkaa, maalauksia munkkien arkityöstä kuten leipomosta, pesulasta, puusepän-, räätälin- ja suutarinverstaalta, sepänpajalta, metallisorvaamosta, kellosepänverstaalta jne.; valokuvia reliikeistä, pyhäinjäännöksistä, sakraaliesineistä, tekstiileistä, emalitaiteilijoiden ja puukaivertajien taidokkaista töistä jne.  Asiantuntija-artikkelit valaisevat aarteiden historiaa ja luostarin asukkaiden elämää.  Monet taideteokset tulivat lahjoituksina vierailijoilta esim. kiitokseksi esirukouksista ja saadusta hengellisestä ravinnosta.  Luostarissa eli monen eri alan taitajia, joiden työstä ja elämänkaaresta sekä luostarin tapahtumista on säilynyt kirjallisia dokumentteja ja arkistoja.  

Arkkipiispa Leo toteaa, että "Jumalan kunnia on ollut aarteiden innoittajana" ja muistuttaa Raamatun sanoin: "Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme." (2. Kor. 4:7) 

Birgit Hyvönen

SUOMEN UHANALAISET KASVIT (Tammi 2012)

Tämä upea teos esittelee 203 Suomessa uhanalaista tai jo hävinnyttä kasvia kuvien kera.  Nimet on suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi.  Lajin kohdalla on aina myös Suomen kartta, josta käy ilmi missä päin Suomea kasvia vielä tavataan ja mistä se on jo kadonnut.  Myös kasvin maastotyyppi, uhat ja mahdolliset suojelukeinot on kerrottu.  Lopussa on myös luettelo alueellisesti (Suomi jaettu 11 alueeseen) uhanalaisista kasveista, joita kertyy n. 400.

Kirja on helppokäyttöinen ja selkeä hakuteos uhanalaisista kasveistamme - ilahduttaa varmasti kaikkia kasvien ystäviä - paitsi että uhanalaisuus sinänsä kyllä huolestuttaa.  Kirja voi innostaa kasviharrastajia tarkkailemaan ja suojelemaan harvinaisuuksia.  Itse hämmästyin, miten monia kämmekkälajeja luontomme on kätkenyt kokoelmaansa.  Esim. metsänemä (eli haamuorkidea) on itselle aivan outo, mutta kaunis lehtivihreätön kukka.  Esiintymiskartan perusteella monin paikoin hävinnyt, mutta kasvaa siellä täällä  ympäri Suomea, täällä Pohjanmaallakin.  Nyt on kyllä pidettävä silmät auki luontoretkillä, jos vaikka tuon ihmeen vielä näkisi.  - Viime sunnuntaina luontoretkellä, keskeltä metsää löytynyt kymmenien kukkivien näsiäpensaiden näky oli huumaava!  No, tämän kirjan luettelossa ei näsiä tainnut olla, mutta minulle sekin oli harvinaisuus täällä. 

Kirjan kansikuvassa on neidonkenkä - kuinka moni teistä on tuon kaunottaren nähnyt?  Itse en vielä...

Birgit Hyvönen

Jan-Henrik MERIHONKA : OPERAATIO NAPOLEON: Waterloosta Washingtoniin (Minerva 2012)

'Operaatio Napoleon' edustaa historiallista toiminta- ja seikkailuromaania.  Lähtölaukaus paukahtaa verisen taistelun tuoksinoissa Waterloossa, kun Napoleon kärsii nöyryyttävän tappion ja joutuu luopumaan vallasta.

Kirjan alussa on suomalaislukijalle tuskastuttava, vaikeiden ranskalaisnimien ja outojen paikkojen suma.  Mutta kunhan henkilöt käyvät tutummiksi, tapahtumat ja paikat hahmottuvat, jatko kyllä palkitsee lukijan kärsivällisyyden.  Muutama kartta olisi ollut avuksi.  Kerronta on sujuvaa ja miesten sananvaihto hersyy iskevää huumoria kuin miekkoja miekkailunäytöksessä.

Napoleonin pelastusoperaatio marssittaa esille urheita ja vauhdikkaita veijarisankareita, joiden rinnalla Napoleonin oma karisma jää himmeäksi - ehkä sitä kiillotetaan jatko-osassa?  Napoleonille uskolliset miehet järjestävät hänelle pakoreitin Amerikkaan aivan brittien nenän edestä.  Merimatkalla koetaan kommelluksia eikä maihintulokaan ole helppoa.  Perässä saapuvat myös Napoleonin puolalainen rakastajatar sekä heidän yhteinen poikansa.  Ja sitten brittivakoojat...  Oma tarinansa on myös miehellä, joka huijaa brittejä vale-Napoleonina ja joka viedään vangiksi Saint Helenan saarelle. 

Merihonka on tehnyt valtavan taustatyön käyttäessään Ranskan, Britannian ja Amerikan historiaa romaaninsa näyttämönä - se on kunnioitettava saavutus suomalaiselle esikoiskirjailijalle. Luulisi ranskalaistenkin kiinnostuvan käännösoikeuksista?  Jäädään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa, miten brittien ajojahti Napoleonin vangitsemiseksi sujuu. 

Birgit Hyvönen

Mari MÖRÖ : PARHAAT PÄIVÄNI PIHALLA  (Kirjapaja 2008)

Viherturaaja - mikä se on, ihmettelin.  Tai neuliainen tai tompotti tai sylvi, joka ei ole Sylvi.  Nämä ja monet muut löytyvät ja selittyvät tässä Mari Mörön ratkiriemukkaassa puutarha-aiheisessa kirjassa.  Ja sekin, että siansilmä voi olla myös voikukka!

Kirja pursuaa opettavaisia tarinoita kasveista ja niiden kujeista.  "Onko se rönsyilevä, ryömivä vai putoileva tapaus? Jurottaako se helposti vai onko enemmänkin seinille kiipeävää sorttia?  Suuttuuko, jos sitä häiritään? ... Entä tuoksupuoli - tyrmääkö?"  Tai: "... yksikään toinen kasvi ei liiku yhtä ripeästi kuin kanadanruohokanukka.  Kärpäsloukkukin tarvitsee sulkeutumiseen lähes 100 millisekuntia - mikä etana."   On uskomatonta, että joku voi kirjoittaa näin mukaansatempaavasti kasveista, joiden erilaisia nimiä vilisee koko ajan.  Vaikka monet kukannimet ovat itselle ihan outoja, ei haittaa yhtään lukemista.  Uteliaisuus kyllä herää.  Monia hyödyllisiä niksejä puutarhanhoitoon saa samalla, ja kirjavinkkejä, esim. Tuhat ja yksi puutarhaa, joissa pitäisi ehtiä elämänsä aikana käydä... 

Miten saada mieskin innostumaan puutarhatöistä, siinä pulma.  Mörön taikasana on 'Avant'.  Kumma juttu, mutta konevoima saa miehissä ihmeitä aikaan...  Oma innostus kukkapenkkien viherturaajana lopahtaa viimeistään heinäkuun helteisiin ja myyrien riemuvoittoon, mutta tästä kirjasta voi nauttia omisti puutarhan tai ei. 

Birgit Hyvönen

TITANICIN KOHTALONYÖ  14.-15.4.1912

Kootessani Haapajärven kirjastoon teemanäyttelyä aiheesta "Titanic",  yllätyin, miten upeaa kuvamateriaalia siitä löytyy.  Titanicista on julkaistu useita kirjoja sekä elokuvía - se on innoittanut mielikuvituksellisiin tarinoihin ja seikkailuihin, esim. Cusslerin 'Nostakaa Titanic!'.  Titanicin jäännökset löydettiin meren pohjasta vuonna 1985.

Pelastuneiden sekä hukkuneiden omaisten haastattelut ovat riipaisevia.  Turmahan kosketti myös useita suomalaisperheitä.  Lukiessani suomalaisten pelastuneiden nimiluetteloa kotipaikkakuntineen, huomasin Oulaisten osuvan lähimmäksi.  Suomalaisten omaisten haastatteluja on koottu myös videolle 'Titanic - suomalaisten tarina'.  Uusin Suomessa ilmestynyt aihetta käsittelevä kirja on Simo Ylikarjulan "Titanicin vuosisata" (Katharos, 1912).

Laivassa oli kaksi pientä orkesteria, yhteensä kahdeksan muusikkoa.  Useassa kirjassa on kuvat seitsemästä - mihin jäi yksi?  Sitten löytyi se kahdeksaskin, ruotsinkielisestä Wetterholmin kirjasta 'Sagoskeppet' (2008).  Väitetään, että viimeisenä kappaleena he soittivat ns. Titanic-hymnin.  Yllätyin siitäkin, että tästä hymnistä on olemassa kolme suomennosta.  Ensimmäinen, jonka suomentaja on tuntematon, on 1800-luvulta ja löytyy ainakin kirjasta 'Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta' (2008, sisältää muuten kuvituksena vanhoja opetustauluja).  Se alkaa sanoin "Luoksesi Jumalain, luoksesi vain".  Sitten on Aune Krohnin suomennos alkaen sanoilla "Sua kohti Herrani" ja se löytyy ainakin Toivo Waltarin kirjasta 'Titanicin häwiö' vuodelta 1912 sekä 'Hengellisiä lauluja ja virsiä' -kirjasta. Edellisessä on julkaistu viisi värssyä, jälkimmäisessä neljä.  Uusin versio on Niilo Rauhalan uudistama nykyisen virsikirjan virsi 396 ja alkaa sanoin "Käyn kohti sinua".  Alunperin englantilaiset sanat kirjoitti Sarah Adams v. 1841 ja sävellyksen teki Lowell Mason v. 1856.

Birgit Hyvönen 

Erja TAMMINEN, toim.:  LANGATON TEKNOLOGIA JA TERVEYS (HouseProtector 2011)

Mistä voi tietää, millaista säteilyä nykyteknologia sädettää meihin?  Mitä sairauksia se voi aiheuttaa?  Syöpä?  ADHD?  Ketä uskoa, kun tutkimustulokset menevät ristiin?

Monia kysymyksiä herää tämän kirjan äärellä.  Kaikki sen kirjoittajat (lääkäri, professori, opettaja ym.) ovat todella huolissaan matkapuhelimien, tukiasemien ja langattomien verkkojen aiheuttaman säteilyn terveys- ja ympäristöriskeistä.  Esille tuodaan useita eri maissa tehtyjä tutkimustuloksia sekä verrataan Suomen ja muiden maiden toimenpiteitä.  Suomen Säteilyturvakeskus kehottaa vähentämään altistumista matkapuhelinten säteilylle.  Useissa maissa on todettu varsinkin lasten oireilevan, ja on jopa esitetty, että alle 12-vuotiaan ei tulisi käyttää matkapuhelimia lainkaan.  Sitä vastoin Oulussa PanOulu-verkkoon kuuluu 1342 WLAN-tukiasemaa, joita on sijoitettu kouluihin, sairaaloihin, kirjastoihin, jopa päiväkotiin!  Mutta eivät ainoastaan lapset oireile - myös aikuisten sairauskertomuksia tuodaan esille.

"He who has the gold makes the rules."  Suosittelen kirjaa ensimmäiseksi vanhemmille ja opettajille luettavaksi.

Birgit Hyvönen

Valitsin Lionel Shriverin kirjan Jonnekin pois  luettavakseni siksi, koska ajatus pois lähtemisestä, "toisen elämän" valitsemisesta tuntui enemmän kuin mielenkiintoiselta aiheelta. Toiseksi, jos on lukenut kirjan Poikani Kevin, ei mitään Shriverin kirjaa voi jättää lukematta tai ainakin tarkasti harkitsematta. Intuitio palkittiin, kylläkin yllätyksellisesti.

Kirjan takakannessa sanotaan, että suuri amerikkalainen avioliittoromaani paljastaa ihmiselämän arvon - dollareissa, ja sitä se tekikin mutta myös hyvin paljon muuta. 

Kirja vangitsee, sitä ei voi laskea käsistään. Se kuvaa rehellisen kipeästi syöpään sairastumisesta, läheisen menettämisestä, kuinka arki  kahlitsee, mutta luo myös turvaa. Ja mitä tapahtuu vaikka yrittää kaikkensa eikä sekään riitä.

Lionel pui kirjansa kautta voimakkaasti myös amerikkalaista terveydenhoitojärjestelmää, sairasvakuutusviidakkoa ja sen epäoikeudenmukaisuutta. Välillä tämä paatos tuntui jopa pitkäveteiseltä, mutta sillä oli oma paikkansa tarinassa, ja samalla se oli muistutus meidän hyvinvointiyhteiskunnan tärkeydestä. Mielelläni maksan veroja, tämän kirjan lukemisen jälkeen.

Kirjan loputtua jäin kaipaamaan henkilöitä useaksi päiväksi. Lisäksi jäin miettimään tämän nyky-yhteiskunnan toimintamalleja. Millä on merkitystä ja minkä puolesta kannattaa tehdä töitä?

Painava teos jota ei voi laskea käsistä.

Tämä kannattaa lukea.

-Kirsi

PERSSON, Leif GW : MATKAN PÄÄ (Otava 2011)

"Persson on mailman paras dekkarikirjailija" hehkutti eräs n. kuusikymppinen mieslukija.  Oli pakko tarttua vinkkiin ja katsoa, mihin tuo hehkutus perustui.

Perssonin viime syksyn uutuus on "Matkan pää".  Eläkkeelle jäänyt rikospoliisipäällikkö  Lars Johansson saa yllättäen - niinhän ne aina tulevat - aivoveritulpan.  Seurauksena osittainen oikean puolen halvaus.  Kun oikea käsi ei toimi, on jahtikavereilla jo hätä, miten saada Larsin liipasinsormi toimimaan hirvikiväärille.

Johanssonilla on muitakin murheita.  Onneksi aivot pelaavat hyvinkin terävästi.  Olisi selvitettävä 9-vuotiaan tytön murha, mutta petipotilaana olo tuo rajoituksia toiminnan miehelle - sekä se, että surma tapahtui jo 25 vuotta  sitten.  Kotihoitoon päästyään ja vaimon silmän välttäessä (onneksi vaimo on töissä päivisin) tutkimustyö pääsee vauhtiin.  Ja onneksi apuna on toinenkin eläkkeelle jäänyt rikospoliisi, vieläpä Larsin paras kaveri.  Hän sukkuloi näppärästi arkistoissa.  Kun vielä kotiin pestattu kotiapulainen, nuori tatuoitu Amanda, tarjoutuu nettikädeksi - vaikka vaatimattomana ei tunnustaudu ihan Lisbeth Salanderin veroiseksi - saakin Johansson alkaa jaella komentoja.  Ja hän on mies, joka näkee kulman taakse...

Pääasia ei ole väkivallalla veristely, vaan tutkimustyön eteneminen syyllisen löytymiseksi.  Henkilöiden vuorovaikutus on kuvattu keventävällä ja liukkaalla veijarihuumorilla alusta loppuun asti.  Kirja tempaa helposti mukaansa dekkarin ystävät.  Mistä ihmeestä siellä Ruotsissa riittääkin hyviä dekkaristeja?

Birgit Hyvönen 

Tätä kirjaa on kyllä nostettu kaikissa naistenlehdissä missä on vain jonkinlainen kirjapalsta, mutta silti minun täytyy kirjoittaa tästä muutama rivi. Luin tämän viime yönä, nauroin, hykertelin ja hurmaannuin, ihan kuin Foenkinosin aiemman kirjan Nainen jonka nimi on Nathalie kanssa kävi. Jos olet siis lukenut aiemman, lue tämäkin. Jos et, kehottaisin silti kokeilemaan. Tässä on jotain erilaista, kerrontatapa on raikkaan erilainen. Pienet asiat merkkaavat.

Lämpimästi suosittelen.

-Kirsi

Simo YLIKARJULA : VANHENEMINEN KIELLETTY? Elämänkokemuksen puolustus. (Kirjapaja 2011)

Luomisvoimaisia 70-100-vuotiaita taiteilijoita kutsutaan usein mestareiksi, harvoin vanhuksiksi.  Jotkut ovat inhonneet sanaa vanhus tai jopa sanaa eläkeläinen.  Niissä on kuulemma negatiivinen leima.  Tilalle on ehdotettu mm. seuraavia: olos, eläkäs, olokas, leppo, kelakas, arvokki, hoputon, joutelo, elokki, eluri, levokki...  HUH, sanon minä. Onneksi ainakin arkkiatri Risto Pelkonen julistaa, että "vanhus on arvonimi, sana, joka kertoo pitkästä iästä ja elämänkokemuksesta. Vanhukset .. ovat suuri rikkaus."  Ylikarjula viittaa niihin Vanhan Testamentin ihmisiin, jotka elivät yli 900-vuotiaiksi - he olivat hyvin kunnioitettuja.

Kirjassa mainitaan myös nivalalainen Toivo Vierimaa, joka 100 vuotta täytettyään totesi pitkän iän salaisuudeksi näin: "Tee ahkerasti työtä, syö kohtuudella ja ajattele positiivisia asioita."  Tosin joku toinen on todennut näin: "Jos olisin tiennyt, että elän näin pitkään, olisin pitänyt parempaa huolta itsestäni." (Adolph Zukor, kuoli 103-vuotiaana)  Kannettuaan pitkän elämän 'kuormaa' voisi varmaan yli 90-vuotiaita ansaitusti tituleerata ikämestareiksi... 

Sairaalapappi Simo Ylikarjula käsittelee ammatillisen kokemuksensa ja vakaumuksensa pohjalta syvällisesti ja monipuolisesti vanhenemista, vanhusten olosuhteita, hoitoa ja kohtelua sekä oikeuksia.  Hän on huolissaan siitä, miksi epäkohdat poistuvat niin hitaasti.  Hän löytää Suomesta vain yhden kunnan - kainuulaisen Ristijärven - "joka on ottanut vanhenemisen sydämenasiakseen".  Kirjan lopussa on aiheesta laaja kirjallisuusluettelo sekä vanhuuteen liittyviä aforismejä, esim. : "Kun vanha ihminen kuolee, on kuin koko kirjasto palaisi." (Afrikkalainen sananlasku)

Birgit Hyvönen